David Thompson: Harhaoppinen
Hän on tehnyt sen uudelleen. Kokki David Thompson on jälleen onnistunut houkutella maailman gourmettien huomion thaimaalaisen keittiön herkkuihin . Kuka tahansa, joka sai ensimmäisen Michelin-tähden thaimaalaiselle ravintolalle Lontoossa sijaitsevalle Nahmille, on ollut ainoa Thaimaan edustaja mukana arvostetussa maailman 50 parhaan ravintolan listassa, tällä kertaa sen toisessa Bangkokissa sijaitsevassa Nahmissa.
Tänään istumme hänen kanssaan keskustelemaan harhaoppeista, ruoasta, hautajaisista ja pakkomielteistä. David tulee ulos keittiöstään pyyhkien kätensä esiliinaansa kahden päivän sänkinä ja tyypillisesti australialaisystävällisyydellä. Hän saapui edellisenä päivänä New Yorkista ja on lähdössä Sydneyyn. Kello on 19.00 ja Metropolitan-hotellissa Bangkokissa, jossa Nahm sijaitsee, ruokailijat alkavat täyttää pöydät.
”Se on palkinto koko tiimilleni, joka on tehnyt kovasti töitä, ja se on tunnustus Thaimaalainen keittiö, paljon hienostuneempi kuin ihmiset luulevat ”. Vuosia sitten kukaan ei olisi kertonut David Thompsonille, että hän menisi näin pitkälle. Tämä englanninkielisen kirjallisuuden tutkinnon suorittanut, joka saapui sattumalta Bangkokiin vuonna 1986 vain 26-vuotiaana, kasvoi vihaten oman talonsa keittiötä . "Äitini oli kauhea kokki, hänen vaikutuksensa sekoittivat pahimman englantilaisen ruoan ja hänen kyvyttömyytensä ruoanlaittoon", hän toteaa kiivaasti. Jonkin on täytynyt vaikuttaa hänen äitiinsä, sanon hänelle. "Kyllä", hän nyökkää naurun välissä, "Ehkä se sai minut eroon länsimaisesta keittiöstä".
Hän ei itsekään ollut niinä vuosina korkealla mielipiteellä thaimaalaisesta ruoasta. Kuten monet ulkomaalaiset, oli vaikea sekoittaa eri mausteiden makuja . Hän oli kuitenkin onnekas risteämään tulevan kulinaarisen opettajansa, thaimaalaisen ystävän isoäidin kanssa, joka oli vuorostaan oppinut thaimaalaisen kuninkaallisen hovin ruoanlaiton salaisuudet omalta äidiltään ja joka oli tapana isännöidä Young Thompsonia ja hänen pojanpoikansa päivällisellä. . David löysi pöydässään aivan uusia makuja, tekstuureja ja ruokia, jotka muuttivat hänen makunsa ja muuten hänen elämänsä ikuisiksi ajoiksi. Siitä lähtien hän on ollut pakkomielle näyttää maailmalle, että thaimaalainen keittiö on paljon enemmän curryt, paistetut nuudelit tai katkarapukakut.
Ravintola Nahm
Kaksi vuotta vahingossa saapumisen jälkeen David asettui Thaimaahan pysyvästi ja jatkoi oppisopimuskoulutustaan vanhan naisen kanssa opiskellessaan thaimaata pakkomarssilla yrittäessään tulkita vanhoista kirjoista löytyviä reseptejä. Ja taisteltuaan muuttaakseen aihetta käsittelevän kirjallisuuden puutteen, josta hän itse oli kärsinyt, hän alkoi kerätä oppimaansa ja julkaista sitä keittokirjoissa, joista tuli pian hakukäsikirjoja, mikä teki hänestä auktoriteetin tässä asiassa.
Kysyn häneltä, luulevatko thaimaalaiset jonain päivänä hänelle anteeksi sen tosiasian, että australialainen on heidän keittiönsä lähettiläs maailmalle. Kelataanpa taaksepäin: kaksi vuotta sitten hän aiheutti kiistaa The New York Timesin haastattelussa, jossa David Thompson julisti enemmän tai vähemmän, että "hänen tehtävänsä" oli pelastaa thaimaalainen keittiö rapistumiselta, jossa se oli . Vihaiset reaktiot eri foorumeilta olivat välittömiä: David oli lyönyt thaimaalaisia sinne, missä se sattui eniten, ja sen seurauksena hänen uskottavuutensa asetettiin kyseenalaiseksi. "Lausunnot irrotettiin kontekstista ja "(ehkä tämä on avain)" sanoi monien viinilasillisten jälkeen. Missioni on tehdä tunnetuksi, että thaimaalaisen keittiön ruokia on muitakin, lähes kaikissa ulkomailla toistuvan ruokalistan lisäksi.
Saavuimme kohteeseen hautajaiset, toinen syy, miksi David on arvosteltu adoptiomaassaan . Se on thaimaalainen tapa, jonka mukaan vainajan perhe kokoaa elämänsä tärkeimmät hetket kirjaan ja sisällyttää suosikkireseptinsä jakaakseen sen lähimpien sukulaisten ja ystävien kesken. David osti nämä kirjat pyhiinvaellusmatkoiltaan maan sisäosaan, ja hänellä on niitä tällä hetkellä 500 kappaletta. Se, että jotkut näistä salaisista resepteistä ilmestyvät Nahmin ruokalistalle, on melkein häpeäksi häntä arvosteleville thaimaalaisille puristeille. . Häntä kiehtoo historia, ja keittiön entisöinnin yksityiskohdat ovat kadonneet tänään. "En ymmärrä hälinää", hän sanoo, kun katsomme joitain niistä, joiden volyymit ovat haalistuneet ja haju vanha.
Listan julkistamisesta on kulunut vasta muutama viikko, ja keskustelumme loppuun mennessä lähes jokainen pöytä on varattu. "Kyllä, mielestäni nämä erot auttavat mainostamaan ravintolaa", hän päättää. Y Paikalla olevien thaimaalaisten lukumäärän perusteella uskon, että he alkavat antaa hänelle anteeksi.