Trastevere, yksi kirjailijan suosikkikaupungeista
"Rooma odottaa sinua, Rooma etsii sinua, joka hetki Rooma vaatii sinua Roomalla on jo sinut, Rooma ottaa sinut vangiksi kultaiset hampaat ”. "Mitä tehdä, mitä tehdä, oi Rooma sellaisessa tilassa, sinun nielaisi, epätoivoinen, tyhjä kieli , tyhjä liike? Rafael Alberti.
Andalusialainen runoilija, joka eli karkotettu Roomaan neljätoista vuotta yhdessä vaimonsa, Generation of 27:n kirjailija María Teresa Leónin kanssa, jätti kirjaansa Rooma, vaara kävelijöille (1968) todistus ajasta, jonka hän vietti Tiberin kaupungissa. Tarina hänen elämästään vuonna roomalainen maanpako, maineikkaassa naapurustossa Trastevere , ilmaisee kiinnostuksensa kaupunkiin, jossa kauneus ja vulgaarisuus yhdistyvät realismiin ja räjähtävä komedia.
Alberti peri tuon realismin Gioachino Belli, roomalainen runoilija, jota hän ihaili ja jonka hahmoa hän kiittää kirjan avajaisissa. Hän omisti hänelle kirjan avaussonetit, jota johtaa kaikki Bellin säkeet.
Albertin Rooma ei ole se kaupunki historiallinen ja monumentaalinen josta kaikki puhuvat. Se ei ole ikuinen kaupunki , eikä sen Suloinen elämä Albertin Rooma on kokoelma mikrohistoriaa rotat ja yökissat, kujista ja kivistä, tyhjistä ikkunoista ja pimeistä öistä yksinäisyys ja hiljaisuus , paniikkistaan erittäin vaaralliseen Trasteverine liikenne, roskaa ja kusta.
Kyllä, kusi. Papeista, koirista ja jopa nunnat valepuvussa . Rooma alhaalta katsottuna, lainsuojattoman runoilijan ja nostalginen hänen maastaan.
Alberti kirjoitti kissojen Roomaan
Vuonna 1963 Rafael ja María Teresa asuivat talossa Via Monserrato 20. Sama, joka oli aiemmin toiminut pyhimyksen kotina Ignatius Loyolalainen. Viehättävä asunto, jonka patiolla asui a kaunis nymfi ja jolle hän omisti säkeet runosta, jonka otsikkona on paikan tarkka osoite: Monserrato 20.
Myöhemmin rahoilla Leninin rauhanpalkinto , Cadiz-mies osti vanhan ja kauniin kartanon vuoden alusta vuosisadan XVIII osoitteessa Via Garibaldi 88, paikka, josta tuli pyhäkkö Ranskan vastaiset pyhiinvaeltajat. Ja se, jolle María Teresa León soitti "ystävyyden talo" koska se sai hänet herättämään menneisyytensä muiden kotien tunnelman, kuten kadulla Madridin Urquijon markiisi, takaisin 30-luvulla.
María Teresa León kirjoitti teoksessaan muisto melankoliasta niistä kohtaamisista ihmisten kanssa, jotka tulivat Espanjasta vain nähdäkseen heidät, tarkkaillakseen paria heidän uudessa Trasteverinen elinympäristössään ja välittääkseen heille ääneen tilanteita jotka asuivat maassa, jossa monet muut odottivat heitä:
Alberti kertoi huvittuneena, että espanjalaiset he menivät Roomaan tapaamaan paavia tai häntä . Ja niin kävi. Monet olivat niitä, jotka matkustivat Italian pääkaupunkiin tapaamaan paria tuossa punaisessa rakennuksessa Roman Trasteveressa.
"Ihmiset, jotka ovat kuin unelmia, jotka palaavat, koputtavat tämän talomme ovelle Roomassa. Sinä? Ja me olemme hämmästyneitä, koska on kuin katsoisimme pysähtynyt ajan kelloa, omaa kelloamme. Monet olennot, jotka ovat kuin heijastukset, kuin valot. Näemme ne ensimmäistä kertaa, mutta me, espanjalaiset, tunnemme ne jo, ja sitten jäämme heidän silmiinsä, jotta voimme löytää niistä, mitä tapahtui tuolle suihkulähteelle, pienelle aukiolle tai kirkon laattamainen julkisivu tai jos seinä, joka ei koskaan päättynyt, on yhä pystyssä tai puu, johon nojasimme selkämme, tai se leveä ja viehättävä katu, jolla autot, härkätaistelijat, tytöt kukkivat, politiikan, taiteen, tieteen opettajat ja sitten astuvat sisään kahvilat paaviksi [...]"
Trasteveren kulmat, jotka inspiroivat Albertia
Muukalaisten joukossa, jotka koputtivat Rafaelin ja María Teresan oveen, oli äitini. Hän matkusti Roomaan ja etsi kommunistinen runoilija, Hän toi hänelle kaksi pulloa viiniä maastaan Cadizista, ja hän toi takaisin Espanjaan muiston tuosta tapaamisesta, useita signeerattuja kirjoja ja omistusmaalaus, joka on siitä lähtien johtanut sen talon olohuonetta, jossa kasvoin. Luulen, että siksi kasvoin runoilijan lumoamana merimies hattu.
Harva tietää, että Alberti oli myös omistautunut maalaamiseen. Hän osti parven Vicolo del Bologna , ja siellä hän vietti päivänsä maalaamalla ja kirjoittamalla. Se oli epäilemättä hänen suuri aikansa maalarina. Maalauksen ansiosta hän solmi tärkeitä ystävyyssuhteita, kuten sellaisen, jonka hän jakoi taiteilijan kanssa Carlo Quattrucci.
Hän vietti paljon aikaa hänen kanssaan työskennellen maalareiden studioissa Via del Riari, ja baaritiskillä Settimiano, hänen Garibaldi-kartanon edessä. Siellä hän tapasi myös venäläis-argentiinalaisen taidemaalarin Aleksanteri Kokochinski.
Hänen talonsa Garibaldissa, hänen studionsa Vicolo del Bolognassa ja hänen baarinsa Settimianon kulmassa olivat olennainen osa hänen Roomalainen rutiini. Mutta usein runoilija voitiin nähdä istumassa penkillä tuoretta Santa Maria in Trasteveressa tai viivyttelemällä keskiyön kävelylenkkejä , jakaa lavan katukissojen kanssa, joille hän omisti useamman kuin yhden säkeen. Mahdollisesti ajatellut häntä "koulutytön ja merimiehen lapsuus" Puerto de Santa Mariassa. Käytin myös usein Caffe di Marzio , jossa Albertin omistajalleen antamia maalauksia ja runoja on edelleen säilytetty.
Alberti tykkäsi kävellä keskiyöllä
Vaihtamalla argentiinalaisen maanpaon roomalaiseen, Alberti kirjoitti uuteen kaupunkiinsa : "Jätin sinulle kaiken, mikä oli minun, anna minulle, Rooma , vastineeksi suruistani, niin paljon kuin jätin sinulle." No, hän jätti paljon siihen Buenos Airesiin melkein kahden vuosikymmenen jälkeen "Niiden saavuttamattomien taivaiden, satojen ja hevosten rantojen välissä".
Rooma puolestaan antoi hänelle kaaosta ja taidetta, hyviä ystäviä ja uuden suuren rakkauden. Se oli Aleksanteri Kokochinsky joka piti hänelle ensimmäisen tapaamisensa katalonialaisen biologin kanssa Beatrice Amposta , joka työskenteli tuolloin Roomassa stipendillä.
Hän inspiroi runoilijan ainoaa julkaisematonta kirjaa, jonka otsikko on rakkaus jännityksessä , joka on Barcelonan hallussa. Piilotettu kirja, syntymästään asti, koska portuens kantoi käsikirjoitettuja säkeitä kenkiinsä piilossa, mikä sai hänet ontumaan.
Heidän romanssinsa kehittyi hiljaisuudessa , koska María Teresa oli erittäin sairas Alzheimerin tautiin. Hän vieraili nuoren tiedemiehen luona tuodakseen hänelle runoutta. Kun Rafaelin ja Beatrizin suhde päättyi, syntyi suuri ystävyys, joka sai runoilijan pyytämään häntä varmistamaan pidä omaisuutesi Via Garibaldilla turvassa , kun hän ja María Teresa palasivat Espanjaan Francon kuoleman jälkeen.
Nykyään Amposta asuu edelleen samassa punertavassa kartanossa Via Garibaldilla kissojensa seurassa.
Rooma inspiroi runoilijalle useampaa kuin yhtä kirjaa
Rafaelin pakkosiirto oli pituus . Hän palasi Espanjaan vasta 1977, melkein jälkeen 39 vuotta asunut Pariisissa, Buenos Aires ja Rooma. Palattuaan Maria Teresaan hän tapasi jälleen omansa merimaa, vanhojen ystävien kanssa ja huomasi, että oli totta, mitä ne, jotka olivat uskaltaneet koputtaa hänen Trasteverinen talonsa oveen niin monta kertaa, sanoivat hänelle, jotka eivät vain muistaneet häntä, vaan hänen runoutensa oli vielä elossa ja sitä luettiin, Myös uusille sukupolville.
Palattuaan hän sanoi: "Lähdin nyrkkiin puristettuna ja palaan avoimin käsin." Sisällä ei ollut raivoa maalarin paluu merestä ja sanoista.
Hylätty maanpakopaikka, tämä ei unohdettu ja kerran Alberti sanoi: "Nyt toivon, että jonain päivänä, jonain vuosipäivänä, ja l Ikuisen kaupungin kunta leima jossain vicolossa, ei kaukana minusta Via Garibaldi, laatta, jossa lukee: Vicolo di Rafael Alberti (ennen Cinqueä, Cedroa jne.), "koska asettuin tänne, minusta tuli tämän kaupunginosan naapuri laulamaan sitä nöyrästi, armollisesti, välttelemättä sitä monumentaalinen Rooma, vain rakastava epävirallinen, eniten antigoetialainen joka voidaan kuvitella: Trasteverine Rooma käsityöläiset , rikki seinät, maalattu poliittisia kirjoituksia tai rakastunut, salaisuus, staattinen, yöllinen ja yhtäkkiä mykkä ja yksinäinen ”.
Roomasta Madridiin saapuva Alberti otti vastaan väkijoukon