Saharassa hän oli onnellinen.
Playa del Hombressa, Gran Canarialla, on pieni laatta, jossa lukee "Sanmao Corner". Täällä voit usein nähdä innostuneita kiinalaisia turisteja valokuvaamassa. Maanmiehillä oli aikaa tietää ja ymmärtää tuon nöyrän laatan merkitys. Niin paljon kuin La Palman hautausmaan johtajalle maksoi tietää, miksi nämä vierailijat planeetan itäpäästä saapuivat pyytämään tietyn José Marían, pitkäparraisen miehen tai Hexin hauta, kiinalaisella nimellä.
"Tuo äkillinen kiinnostus yllätti kaikki. Tällä hetkellä "Sanmao Route" on jo rakennettu Gran Canarialle ja La Palmassa. He seuraavat myös hänen jalanjäljänsä Madridissa”, he selittävät. Marta Arribas ja Ana Perez de la Fuente, dokumentin ohjaajat Sanmao: Aavikon morsian, tämän naisen muotokuva Sanmao, kirjallisuuden ja feministinen ikoni Kiinassa ja Taiwanissa, käytännössä tuntematon Espanjassa, käännetty vasta alle 10 vuotta sitten.
Aavikon kuningatar, Kanariansaarten morsian.
Arribas ja Pérez de la Fuente eivät myöskään tienneet mitään Sanmaosta, ennen kuin ystävä Lorena Mena Quero, José Marían veljentytär, kysyi heiltä eräänä iltapäivänä: "Pitäisikö minun kertoa teille setäni ja hänen vaimonsa, kiinalaisen kirjailijan Sanmaon tarina?"
Ja sitten hän alkoi purkautua kaunis tarina rakkaudesta, seikkailusta ja tragedioista 1940-luvulta 1990-luvulle. Tositarina, joka valloitti meidät: hienostunut nuori kiinalainen nainen, jolla on paimentolaishenkeä, ja rehellinen ja vahva keskiluokkainen espanjalainen nuori mies, ammattisukeltaja, joka tarjoaa hänelle autiomaassa elämisen seikkailun”, he kertovat. Hän näytti heille kauniin valokuvan kahdesta: “hymyilevä nuori pari kaftaaneihin pukeutuneena keskellä erämaata” joka kiehtoi heitä ja he päättivät tehdä siitä seuraavaksi elokuvakseen, josta "kukaan ei ollut kertonut ja joka oli tekemisen arvoinen". "Koska sen lisäksi, että elätte kauniin rakkaustarinan, Sanmao oli myös edelläkävijä matkakronikassa, joka matkusti ympäri maailmaa, Euroopasta Latinalaiseen Amerikkaan, Aasiaan tai Intiaan raikkaalla ilmellään ja omaperäisellä ja suoralla tyylillään”, he selittävät.
Ohjaajat löysivät Sanmaon teoksen nimenomaan kirjailijan ensimmäisen ja lähes ainoan espanjaksi käännetyn teoksen kautta: Saharan päiväkirjat, ”José María Queron kanssa aavikon arkielämän kronikat, joista tuli välitön menestys Taiwanissa. Niissä hän soitti huumorilla idän ja lännen kulttuurin yhteentörmäystä ja puhuttiin autiomaaelämästä ja saharalaisista naapureistaan”, he jatkavat. Sitten he pääsivät Kanarian sanomalehdet, tarinoita elämästään saaristossa, jonne pariskunta muutti Saharan vihreän marssin jälkeen ja jossa he asuivat vuoteen José María kuoli kuolemaan johtaneessa onnettomuudessa sukeltaessaan, intohimossaan ja työssään. Sanmao palasi sitten Taipeihin ja jatkoi matkustamista ympäri maailmaa yksin.
Josén tai Hexin kanssa, kuten Sanmao kastoi hänet.
”Vaellus on osa elämääni, tykkään lähteä. En tunne kuuluvani minnekään, olen osa kaikkia paikkoja, mutta en tunne kuuluvani mihinkään niistä. Mitä enemmän matkustan, sitä yksinäisemmäksi tunnen oloni." Sanmao kirjoitti ja Lucía Jiménez lukee äänipuheenvuorossaan dokumentissa, joka on onnistunut kertomaan elämästään kirjailijan perheen (hänen veljensä), Queron perheen ja yhteisten ystävien todistuksista hänen Espanjassa vietetyistä ajoista, jotka tunsivat hänet hänen tullessaan Madridin töihin pääkaupungin ensimmäiseen kiinalaiseen ravintolaan tai hänen naapurinsa olivat onnellisimmillaan, erämaassa, asuessaan El Aaiúnissa, talossa, jossa ei ole numeroa, missä hän alkoi valmistaa tyypillisiä kiinalaisen pöydän reseptejä aineksista, jotka hänen nuorempi kälynsä Esther lähetti hänet Espanjasta.
"Sanmaon täytyi matkustaa, hän piti itseään paimentolaisena, "minä tykkään lähteä", hän sanoi", selittävät ohjaajat. ”Se vapaa henki teki hänestä myös naiskuvan. Sanmao teki sen, mitä kiinalaiset naiset eivät voineet, aikana, jolloin matkustaminen ei ollut edes sallittua. Lisäksi naimisiin meneminen komean, parrakkaan espanjalaisen kanssa tuntui unelmien täyttymykseltä. Siitä tuli** ikkuna eksoottiseen ja kaukaiseen maailmaan**, joka sai useiden sukupolvien unelmansa.
Sanmaon tarinat eivät ole täysin omaelämäkerrallisia, ne ovat eräänlaista autofiktiota, joka kierteli salaisesti Taiwanissa ja Kiinassa jonkin aikaa, kunnes saavutti vapaan suosion, joka räjähti 1980-luvulla kirjailijan paluun myötä. Hän kuvaili Espanjaa niin eksoottisesti, puhui rakkaudestaan sellaisella tunteella, että he ajattelivat, että José María ei ollut todellinen. The salaliittoja ja teorioita Sanmaon hahmon ympärillä niitä on ollut niin paljon, että häntä on vainottu hänen traagiseen kuolemaansa asti (itsemurha tai syöpä, puhuttiin jopa murhasta).
Ensimmäisellä vierailullaan erämaassa.
Hullu kuuluisuus ja hänen masentava luonteensa eivät auttaneet häntä. Matkailu oli ainoa pakopaikka itsestään ja maailmasta. "Vain kun hän matkusti kauas ja vapaasti, hän tunsi olevansa elossa", hän kirjoitti. Ja lukiessaan sitä monet naiset hänen kotimaassaan tunsivat sen melankolisen vapauden. Kuinka mukavaa vihdoinkin tietää hänestä lisää täällä ja jakaa hänen rakkautensa elämään. "Sanmao oli lannistumaton ja herkkä nainen, täynnä valoa, mutta myös varjoja, hyvin monimutkainen", sanovat Marta ja Ana. "Ja mysteerin sädekehä. Pidimme sen myös kiehtovana se silta idän ja lännen välillä, jonka hän rakensi José Marían kanssa, hänen tietämättään, romanttisen rakkauden symboli toisella puolella maailmaa."
Hänen hahmonsa, kirjallisuutensa ja perintönsä löytäminen paljastaa myös nainen, joka "pystyi muuttamaan naisten sukupolven mentaliteettia ja ruokkivat halua avautua maailmalle ja matkustaa”.
Levoton henki, lannistumaton sielu.